Joulukin kolkuttekee jo ovella ja pian kodin nurkat täyttyy taas ties mistä roinasta. Täytyy alkaa laittamaan turhia tavaroita pois. Pienet poitsun vaatteet lähtee pian ystävän uudelle tulokkaalle, sitterit ja nuut isommat romut lähti jo aiemmin samaan osoitteeseen.
Voihan haikeus sentään. Meidän lapset on tässä ja perhe on täysi. Tuntuu tietyllä tavalla niin kovin lopulliselta, mutta toisaalta odotan, että jätkänpätkä kasvaa ja oppii uusia juttuja. Kuitenkin tuntuu ristiriitaisen haikealta, että meille ei enää tule pikkuista, hyvälle tuoksuvaa vauvaa, enkä enää koe raskautta.
Sanokaa mulle, että tästä selviää. En halua vauvakuumetta enää! Kai tämäkin koko tunteiden kirjo on vaan elämää?! Niisk.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti