Nyt se päivä koitti. Äitiysoma loppui. En enää koskaan ole äitiys "lomalla", vaan nyt pitäisi löytää se työpaikka ja keksiä mitä haluan tehdä. Nyt tuntuu että tekisin mitä vain, jos ei tarvitsisi kotona kökkiä kaikkea aikaa. Mulle vamman takia mahdolliset työpaikat on vähissä. Lisäksi sosiaalihuollon ammattihenkilölain voimaantulon myötä en työskennellä enää paikassa, jossa aiemmin tein melko pitkiäkin sijaisuuksia. Tänään sentään hain Valvirasta ne pakolliseksi tulleet sosionomin ammattinimikkeellä työskentelyn oikeudet. Päätöksessä kestää puolisen vuotta, mutta voinpahan ainakin mahdollisille työnantajille jo sanoa sitä laillistamista hakeneeni. Jospa se vaikka vähän parantaisi työnsaantimahdollisuuksia.
Olen nyt hakenut muutamaa työpaikkaa. Alustavasti selvittelin myös mihin poju pääsisi hoitoon. Täällä tuntuu olevan kovin huono tilanne päivähoitopaikkojen kanssa. Tytöt ovat päiväkodissa sen pari päivää viikossa, mutta sinne samaan taloon pääseminen ainakaan ennen syksyä vaikuttaa mahdottomalta. Kyselin myös perhekerhossa käydessämme yhdeltä tutulta perhepäivähoitajalta, olisiko jollakin kunnallisella perhepäivähoitajalla paikkoja. Vastaus oli yksiselitteinen EI, koska monella on kuulemma jo ylimääräisiäkin hoitolapsia. Vähän vaikuttaa siltä että vaikka jotain työtä löytäisin, joutuisin ehkä kissojen ja koirien kanssa metsästämään hoitopaikkaa pienimmälle. En tiedä miten arki sitten sujuisi, jos jouduttaisiin lapsia hakemaan kahdesta eri osoitteesta. Joku hoitopaikkahan kunnan olisi osoitettava jos työllistyn.
Stressaavaa, niin stressaavaa kun ei oikein tiedä tulevasta mitään. Onhan mulla myös koulupaikka takataskussa, mutta siinä on niin monta käytännön kysymysmerkkiä, että saapa nähdä onnistuisiko sekään syksyllä. Jotain täytyy joka tapauksessa keksiä. Kaikki mahdolliset ideat otetaan vastaan. Paitsi puhelinmyyntityö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti